Kiitollisuus. Se on tämän joulun ajan sana, ajatus ja tunne. Se siivittää oman päivän kulun toimissa ja työssä sekä lepohetkissä. Se on koko ajan taustalla ja välillä niin voimakkaasti läsnä, että itkettää - vaikkakin ilosta.
Kiitollisuus ja ilo pienistä arkisista asioista ja ympäristön kauneudesta. Henkeä salpaavasta pakkasesta, joka saa luonnon kimaltamaan. Jalan alla narskuvasta hangesta. Tämän päivän kämmenenkokoisista (okei, nyt ehkä ikkupikkasen liioittelen) lumihiutaleista.
Kiitollisuus yhteisestä rukouksesta ja jumalanpalveluksista kaikessa kauneudessaan.
Kiitollisuus ihmisistä, tutuista ja tuntemattomista, joiden kanssa on taas tämän joulun aikana saanut viettää monta erilaista, hauskaa, iloista ja harrasta hetkeä.
Kiitollisuus, kun näkee näiden ihmisten - lähimmäisten - kirkkaana loistavat iloiset kasvot. Rupattelun sävyttämä leppoisa ruokailuhetki, taustalla ikonit ja juhlavalaistuksessaan salia koristava kuusi.
Kiitollisuus niistä lähimmäisistä, jotka viettävät juhlaa - ei niin lähellä.
Kiitollisuuden ja välittämisen osoittaminen saattaa usein jäädä ajatuksen tasolle. Tai osoitus on vaikkapa pieni ele, hymy, hyvän joulun toivotus. Useammin tulisi kuitenkin ilmasta ajatuksensa ääneen:
"Minä välitän."
"Olet tärkeä."
"Olen kiitollinen, kun saan olla tässä ja nyt."
Kristus syntyy - kiittäkää!
Hyvää joulunaikaa!
Kommentit
Lähetä kommentti