Siirry pääsisältöön

Lukemisen riemuvoitto

Tammikuu jäi ilman postausta... Vaikka en olekaan asettanut itselleni mitään "yksi postaus vähintään kuussa" - tavoitetta.

Tammikuu on kuitenkin ollut kiireinen. Elämässä on tulossa muutoksia, ja tätä pitäisi ehtiä valmistella. Ja ehtiä tehdä siinä samalla vielä töitä, jotka pitää ennen muutoksia saada valmiiksi.

Lisäksi olen pitkästä aikaa lukenut. Ja lukenut, ja lukenut. Saatuani joulukuussa opinnäytetyön valmiiksi, sain yhtäkkiä päähäni ottaa kirjan (siis romaanin) pitäkstä aikaa käteen. Ja sehän tuli luettua aivan yhtäkkiä.

Olen totaalisen koukuttunut Enni Mustosen kirjoithin. Järjen ja tunteen tarinat -sarjaa aloin lukea jo viime keväänä, mutta sitten se jäi. Nyt joulukuussa kuitenkin jatkoin sarjan lukemista ja aivan yhtäkkiä kaikki kirjast olikin luettu. Onneksi sain kaverilta lainaksi Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan kirjoja, jotka täyttivätkin sitten joulun ja vuoden vaihteen vapaa-ajat. Nyt on nämäkin kirjat luettu ja odotan jo kuin kuuta nousevaa, että sarjan seuraava kirja Sotaleski ilmestyy muutaman kuukauden päästä. Sitten tartuinkin Pohjatuulen tarinoita -sarjan kahteen viimeiseen kirjaan. Ja lisää Mustosta on jo haettu kirjastosta ja kaveri on luvannut lainata Koskijärvi -sarjan kirjoja minulle :)



Mikä näissä kirjoissa sitten saa koukuttumaan. Mielestäni Mustonen on hyvin taitava tarinankertoja. Itseä kirjoissa vetää myös se, että suuri osa näistä kirjoista sijoittuu historiaan. Ihastuttaa myös se, miten ihmisten taustat kuuluvat puheessa, esimerkiksi jos olet Lapista tai Pohjanmaalta, murre on kirjoitettu. Toisaalta hieman vierastan Mustosen tapaa kirjoittaa eri kieliset keskustelut esimerkiksi ruotsiksi tai ranskaksi ja sitten keskustelu on referoitu suomeksi. Mielestäni tämä on toimiva tapa välillä, mutta liika tämän tapainen lähestymistapa on mielestäni aika raskas. Ainakin lukijan (minun) mielestäni.

Saa nähdä kuinka paljon elämän muuttuvien palasten vuoksi keväällä on aikaa lukea, mutta nyt ainakin olen saanut taas yhden jumin auki. Sillä välillä tulee se jumi, ettet vaan saa edes avattua kirjaa. Toivottavasti seuraavaan lukujumiin on aikaa - ja paljon.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Istu hiljaa...

Istu hiljaa... Mitä se merkitsee nykyaikana? Kun tuntuu, että vaikka kuinka yrittäisi, ei kuitenkaan tunnu ehtivän. Tai vaikka yrittääkin seisahtua, ehkä kuunnella itseään, rauhoittua, ladata akkuja, tuntuu, että siltikin pitäisi päästä johonkin. Mutta minne? Mikä on lopulta kaiken tarkoitus? Istu hiljaa... Tämä lause jatkuu. Se on lainattu etään artikkelin otsakkeesta. Sen voi kuitenkin myös (omasta mielestäni näin kauniisti) jättää avoimeksi, kolmella pisteellä. Sen voi myös halutessaan päättää omin sanoin. Ehkä joskus myöhemmin avaan alkuperäisen otsakkeen ajatuksen. Istu hiljaa... Tuuli liikkuu hiljaa puiden lehvissä ja kutittelee nenän päätäsi. Lintu lehahtaa oksalta, orava vipeltää pihan poikki ja katoaa pensaan katveeseen. Kuu nousee, auringon viime säteet kultaavat maiseman ja tähdet syttyvät tuikkimaan meille. Istu hiljaa... **** Tämä blogi on tarkoitus koskea kokonaisvaltaisemmin elämää. Aiemmin kirjoitin vain kirjablogia, mutta kun sinne alkoi eksyä kaikke...

Kiitollisuus

Kiitollisuus. Se on tämän joulun ajan sana, ajatus ja tunne. Se siivittää oman päivän kulun toimissa ja työssä sekä lepohetkissä. Se on koko ajan taustalla ja välillä niin voimakkaasti läsnä, että itkettää - vaikkakin ilosta. Kiitollisuus ja ilo pienistä arkisista asioista ja ympäristön kauneudesta. Henkeä salpaavasta pakkasesta, joka saa luonnon kimaltamaan. Jalan alla narskuvasta hangesta. Tämän päivän kämmenenkokoisista (okei, nyt ehkä ikkupikkasen liioittelen) lumihiutaleista. Kiitollisuus yhteisestä rukouksesta ja jumalanpalveluksista kaikessa kauneudessaan. Kiitollisuus ihmisistä, tutuista ja tuntemattomista, joiden kanssa on taas tämän joulun aikana saanut viettää monta erilaista, hauskaa, iloista ja harrasta hetkeä. Kiitollisuus, kun näkee näiden ihmisten - lähimmäisten - kirkkaana loistavat iloiset kasvot. Rupattelun sävyttämä leppoisa ruokailuhetki, taustalla ikonit ja juhlavalaistuksessaan salia koristava kuusi. Kiitollisuus niistä lähimmäisistä, jotka viettäv...