Siirry pääsisältöön

Karjalan valistajat

Tänään ortodooksisessa kirkossa on vietetty Karjalan valistajien yhteistä juhlaa. Tämä juhla ei ole aina löytynyt ortodoksisesta kalenterista. Juhla on myös nk. paikallisjuhla.


Tätä Karjalassa eläneiden ja vaikuttaneiden pyhien juhlaa on vietetty vuodesta 1957 alkaen lokakuun 31. ja marraskuun 6. päivän välisenä lauantaina. Samaan aikaan luterilaisessa kirkossa vietetään pyhäinpäivää.

Suomen ortodoksisessa kirkossa kaivattiinkin aikanaan luterilaisen pyhäinpäivän vierelle omaa kirkollista juhlaa. Näin sitten syntyi Karjalan valistajien juhla. Juhalalla haluttiin osoittaa, miten ortodoksisessa kirkossa kunnioitetaan pyhiä sekä kertoa menetetyn Karjalan ja siellä vaikuttaineiden pyhien merkityksestä Suomen ortodoksiselle kirkolle ja sen jäsenistölle.

Suuri osa tänä päivänä muisteltavista pyhistä on ollut suuresti vaikuttamassa kristinuskon ja ortodoksisen tradition leviämiseen ja vakiintumiseen Karjalan sekä muuten Suomen alueella. Tunnetuimpia pyhiä Karjalan valistajien listassa ovat varmastinkin Valamon luostarin perustaja pyhittäjät Sergei ja Herman Valamolaset, Konevitsan luostarin perustaja pyhittäjä Arseni Konevitsalainen, Syvärin luostarin perustaja pyhittäjä Aleksanteri Syväriläinen sekä Petsamon luostarin perustaja pyhittäjä Trifon Petsamolainen. Pyhien määrä listassa on kuitenkin kasvanut, mitä enemmän on saatu tietoa eri aikoina vaikuttaneista karjalaisista pyhistä. Nykyään listasta löytyy yli 70 tänä päivänä muisteltavaa pyhää.

"Oi ylistettävää ihmettä!
Maan asukkaat pyhittäjäisämme hamasta nuoruudestaan,
palaen rakkaudesta Kristukseen,
kilvoituksella ja rukouksella voittivat himot ja synnit.
Käyden hengellisiä portaita he nöyryydessä
kohoavat evankeliumielämän täydellisyyteen.
Kristus Jumala on antanut heidät Karjalan maalle suuriksi valonlähteiksi
tekojensa valkeudella valistamaan meidän sielumme."
(avuksihuutostikiirat, 6. säv)

Samanlaista edesmenneitten muisteluperinnettä ei tähän juhlaan varsinaisesti liity, kuten samana päivänä vietettävään luterilaisten pyhäinpäivään. Ortodoksisessa kirkossa on muina aikoina varsinaiset yleiset vainaijien muistelupäivät, vaikka toki vainajia voi muistella aivan koska vain. Ja myös ortodokseilla on tullut tavaksi käydä hautausmaalla viemässä kynttilöitä ja kukkia haudoille Karjalan valistajien juhlan aikana.



Omassa seurakunnassa on tapana, että liturgian ja kirkkokahvien jälkeen hautausmaalla toimitetaan litania Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä sekä lisäksi pyydettäessä muilla haudoilla. Tänä vuonna saimme nauttia mukavan syksyisestä kirkkaasta kelistäkin hautausmaalla käydessämme. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Istu hiljaa...

Istu hiljaa... Mitä se merkitsee nykyaikana? Kun tuntuu, että vaikka kuinka yrittäisi, ei kuitenkaan tunnu ehtivän. Tai vaikka yrittääkin seisahtua, ehkä kuunnella itseään, rauhoittua, ladata akkuja, tuntuu, että siltikin pitäisi päästä johonkin. Mutta minne? Mikä on lopulta kaiken tarkoitus? Istu hiljaa... Tämä lause jatkuu. Se on lainattu etään artikkelin otsakkeesta. Sen voi kuitenkin myös (omasta mielestäni näin kauniisti) jättää avoimeksi, kolmella pisteellä. Sen voi myös halutessaan päättää omin sanoin. Ehkä joskus myöhemmin avaan alkuperäisen otsakkeen ajatuksen. Istu hiljaa... Tuuli liikkuu hiljaa puiden lehvissä ja kutittelee nenän päätäsi. Lintu lehahtaa oksalta, orava vipeltää pihan poikki ja katoaa pensaan katveeseen. Kuu nousee, auringon viime säteet kultaavat maiseman ja tähdet syttyvät tuikkimaan meille. Istu hiljaa... **** Tämä blogi on tarkoitus koskea kokonaisvaltaisemmin elämää. Aiemmin kirjoitin vain kirjablogia, mutta kun sinne alkoi eksyä kaikke...

Lukemisen riemuvoitto

Tammikuu jäi ilman postausta... Vaikka en olekaan asettanut itselleni mitään "yksi postaus vähintään kuussa" - tavoitetta. Tammikuu on kuitenkin ollut kiireinen. Elämässä on tulossa muutoksia, ja tätä pitäisi ehtiä valmistella. Ja ehtiä tehdä siinä samalla vielä töitä, jotka pitää ennen muutoksia saada valmiiksi. Lisäksi olen pitkästä aikaa lukenut. Ja lukenut, ja lukenut. Saatuani joulukuussa opinnäytetyön valmiiksi, sain yhtäkkiä päähäni ottaa kirjan (siis romaanin) pitäkstä aikaa käteen. Ja sehän tuli luettua aivan yhtäkkiä. Olen totaalisen koukuttunut Enni Mustosen kirjoithin. Järjen ja tunteen tarinat -sarjaa aloin lukea jo viime keväänä, mutta sitten se jäi. Nyt joulukuussa kuitenkin jatkoin sarjan lukemista ja aivan yhtäkkiä kaikki kirjast olikin luettu. Onneksi sain kaverilta lainaksi Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan kirjoja, jotka täyttivätkin sitten joulun ja vuoden vaihteen vapaa-ajat. Nyt on nämäkin kirjat luettu ja odotan jo kuin kuuta nousevaa, että sa...