Tammikuu jäi ilman postausta... Vaikka en olekaan asettanut itselleni mitään "yksi postaus vähintään kuussa" - tavoitetta. Tammikuu on kuitenkin ollut kiireinen. Elämässä on tulossa muutoksia, ja tätä pitäisi ehtiä valmistella. Ja ehtiä tehdä siinä samalla vielä töitä, jotka pitää ennen muutoksia saada valmiiksi. Lisäksi olen pitkästä aikaa lukenut. Ja lukenut, ja lukenut. Saatuani joulukuussa opinnäytetyön valmiiksi, sain yhtäkkiä päähäni ottaa kirjan (siis romaanin) pitäkstä aikaa käteen. Ja sehän tuli luettua aivan yhtäkkiä. Olen totaalisen koukuttunut Enni Mustosen kirjoithin. Järjen ja tunteen tarinat -sarjaa aloin lukea jo viime keväänä, mutta sitten se jäi. Nyt joulukuussa kuitenkin jatkoin sarjan lukemista ja aivan yhtäkkiä kaikki kirjast olikin luettu. Onneksi sain kaverilta lainaksi Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan kirjoja, jotka täyttivätkin sitten joulun ja vuoden vaihteen vapaa-ajat. Nyt on nämäkin kirjat luettu ja odotan jo kuin kuuta nousevaa, että sa...
Kiitollisuus. Se on tämän joulun ajan sana, ajatus ja tunne. Se siivittää oman päivän kulun toimissa ja työssä sekä lepohetkissä. Se on koko ajan taustalla ja välillä niin voimakkaasti läsnä, että itkettää - vaikkakin ilosta. Kiitollisuus ja ilo pienistä arkisista asioista ja ympäristön kauneudesta. Henkeä salpaavasta pakkasesta, joka saa luonnon kimaltamaan. Jalan alla narskuvasta hangesta. Tämän päivän kämmenenkokoisista (okei, nyt ehkä ikkupikkasen liioittelen) lumihiutaleista. Kiitollisuus yhteisestä rukouksesta ja jumalanpalveluksista kaikessa kauneudessaan. Kiitollisuus ihmisistä, tutuista ja tuntemattomista, joiden kanssa on taas tämän joulun aikana saanut viettää monta erilaista, hauskaa, iloista ja harrasta hetkeä. Kiitollisuus, kun näkee näiden ihmisten - lähimmäisten - kirkkaana loistavat iloiset kasvot. Rupattelun sävyttämä leppoisa ruokailuhetki, taustalla ikonit ja juhlavalaistuksessaan salia koristava kuusi. Kiitollisuus niistä lähimmäisistä, jotka viettäv...